Paino 84,6kg ja pudotusta vajaassa viikossa -1kg. Nyt on mennyt syömiset niin hyvin, että kauhulla odottelen tota joulua. Täytyy koittaa pitää jonkinlainen kohtuus ruoan kanssa ja järki päässä. Jouluruoka kun vaan on niin hyvää.
.jpg)
Mulla on pää ihan sekaisin yhdestä miessotkusta. Parit itkutkin tullu krapula-angsteissa väännettyä sen takia tänään, huhhuh. Se on puhunut mulle ihanammin kuin kukaan koskaan. Viikonloppuna käyttäyty vielä tuplaten ihanammin kun se oli mun luona. Nyt ei oo kuitenkaan pahemmin kuulunut. Johtuuko sitten jatkuvasta ryyppäämisestä ennen inttiin palaamista, vai kiinnostuksen hiipumisesta. Eilen sanoi että haluaa nähä mua vielä, mutta tiiä sitten. Toisaalta en jaksa stressata enkä vaivata päätäni. Mutta sitten taas toisaalta ajatukset pyörii lähes jatkuvasti tämän herran ympärillä...helvetti.
Miksi pitää sanoa ja lupailla kaikkea jos niitä asioita ei tarkoita? Miksi pitää suudella ensin pitkään ja sanoa "oot ihana", jos se ei oikeasti merkitse mitään? Tai kutitella mua niin kauan kunnes en meinaa saada happea ja ottaa sitten kainaloon tiukkaan halaukseen? asdadgjkbgöqet. Tä on yks niistä isoimmista asioista mitä en ymmärrä, enkä varmaan koskaan tulekaan ymmärtämään miehissä.
No jos ei muuta hyvää, niin ainakin tämä herra vaan lisää mun laihdutusmotivaatiota. Se on aina kotiinpäin, hah.
Tänään syöty: lautasellinen fetasalaattia ja monta lasia maitoa.
Mun syömisvammailun aikaiset ajatukset ja toimintatavat alkaa nostaa päätään. Enkä tiedä oonko huolissani vai iloinen siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti